Ihanat kamalat tunteet ja oppiminen
Monella on oletettavasti kokemuksia jostakin oppimistilanteesta, jossa tunteet - positiiviset tai negatiiviset tunteet - ovat olleet läsnä. Monella voi olla ikäviä koulumuistoja takana, mutta toivottavasti nykyään yhä useammalla lapsella ja aikuisella enemmän ihania oppimiskokemuksia.
Ennen ajateltiin, että koulussa pitää keskittyä opetuksen sisältöön ja pitää tunteet kurissa, kun taas nykyään halutaan saada oppilaat innostumaan ja kiinnostumaan oppimisesta ja harjoittelemaan tunnetaitoja. Oivaltamisen ja oppimisen ilo tuottaa positiivisia tunnekokemuksia kun taas opettajan puuduttavan yksinpuhelun kuuntelu enemmän ikävämpiä ja tylsempiä oppimiskokemuksia.
Muistan innostuneeni oppimisesta ja oivaltamisesta suunnattomasti aloittaessani suomi toisena ja vieraana kielenä perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Olin jo kerran aloittanut perusopinnot itsenäisinä opintoina, mutta en läpäissyt suomen kielen muoto- ja lauseopin tenttiä, koska se oli todella vaikea. Koin testiahdistusta.
Toisen kerran opinnot aloittaessani ilmoittauduin Helsinkiin lähiopetukseen luennoille saadakseni tukea oppimiseen. Opettajana sattui olemaan todella ihana, osaava, kannustava ja selkeästi asiat esittävä opettaja. Hänkin sanoi, että opintojakson sisältö on vaikea, mutta hän piti positiivista, kannustavaa ja turvallista oppimisilmapiiriä yllä, tsemppasi meitä onnistumaan ja antoi hyviä vinkkejä tenttiä varten. Osasin ja onnistuin hänen tuellaan heti kerralla läpäisemään vaikean tentin ja sain positiivsen oppimiskokemuksen ensimmäisen negatiivisen kokemuksen jälkeen. Siitä innostukseni ja oppimisen iloni lähti! Ilman tätä alun positiivista oppimiskokemusta en välttämättä olisi jaksanut puurtaa suomen kielen opintoja aineopintoihin asti valmiiksi enkä ehkä nyt tavoittelisi suomen kielen opettajan ja ammatillisen opettajan pätevyyttä. Myös vertaisryhmissä opiskelu ja sosiaalinen oppiminen ovat tsempanneet minua ponnistelemaan oppimistehtävien parissa kohti tavoitettani.
Oppimiseen liittyy aina monenlaisia tunteita. Niitä on tutkimuksissa havaittu oppitunneilla, itseopiskelun aikana sekä kokeissa ja tenteissä. Alkuun tutkittiin vain negatiivisia tunteita ja niiden vaikutusta oppimiseen. Vasta 2000-luvun alussa on alettu tutkimaan myös oppimiseen liittyviä positiivisia tunteita. (Lonka 2015)
Oppimiseen liittyvät tunteet voidaan jakaa:
- suoriutumistunteisiin, esim. testiahdistus
- eläytymistunteisiin, esim. empatian ja vihan tunne eläytyessä kirjojen henkilöihin
- sosiaalisiin tunteisiin, esim. vuorovaikutuksessa luokkahuone- ja ryhmätilanteissa
- episteemisiin tunteisiin, jotka liittyvät tietoon ja oppimiseen ja älylliseen ongelmien ratkaisemiseen (Lonka 2015)
Ikäviä muistoja oppimisesta minulla on lukioajoilta filosofian oppitunneilta. Opettaja luennoi yksinään ja käski kaikkia kirjoittamaan yksityiskohtaiset muistiinpanot valkokankaalta vihkoon. Aika meni muistiinpanojen kopioimiseen eikä hän selittänyt filosofian ilmiöitä vaan opetus ja oppiminen oli behavioristista ulkoaopettelua koetta varten. Inhosin kurssia yli kaiken ja voimakkaat negatiiviset tunteet ja koeahdistus estivät oppimiseni. Sain kurssista elämäni huonoimman arvosanan, vitosen, kaikkien ysien ja kymppien joukossa. Muistan sen kurssin ja siitä aiheutuneen ahdistuksen vieläkin n. 25 vuoden takaa! Todistuksessa se on vain yksi numero, jota kukaan ei muista, mutta oppimiskokemuksena se ei poistu mielestäni.
Kielitieteiden lisäksi kiinnostuin vahvasti filosofiasta ja luin alan kirjallisuutta omatoimisesti ja vapaaehtoisesti ahmien. Tällöin jo nauratti lukioaikainen muistoni filosofian opiskelusta. En siis ollutkaan surkea filosofiassa vaan oppimiskokemukseni oli huono eikä kiinnostukseni herännyt lukion filosofian opettajan opetuksessa. Lonka (2015) onkin sitä mieltä, että kiinnostuksen syntyminen on oppimisen elinehto ja opiskelijan oma panos kiinnostuksen synnyssä on merkittävä. Kiinnostuin filosofiasta ja teorioista nuorena pohtiessani elämän tarkoitusta eksistentiaalikriisin keskellä eli minulle syntyi sisäsyntyinen tarve etsiä tietoa ja oppia. Oivaltamisen ilo on episteeminen voimakas tunne. Sitä ei synny, jos tehtävät edellyttävät rutiininomaista toimintaa, kuten lukion filosofian kurssillani tapahtui. Oivaltamisen ilo syntyy, kun keskitytään ratkomaan uusia ongelmia, joihin ei ole ole rutiiniratkaisuja. Sekä positiiviset että negatiiviset episteemiset tunteet edesauttavat oppijaa ponnistelemaan kiinnostavien oppimistehtävien parissa. (Lonka 2015)
Suomen kielen lause- ja muoto-oppi oli minulle riittävän innostava teema ja uteliaisuuteni pysyi yllä, vaikka välillä koinkin turhautumista ja ahdistustakin vaikeiden teemojen parissa. Olen kuitenkin aina tykännyt äidinkielen opiskelusta, kirjoittamisesta, viestinnästä ja suomen kielestä. Oma sisäinen kiinnostus teemaa kohtaan sekä opettajan herättämä oppimisen ilo auttoivat minua säilyttämään motivaationi negatiivistenkin tunteiden keskellä. Opettaja voi omalla innostuksellaan sytyttää oppilaan kiinnostusta ja positiivisilla tunteilla auttaa ja tukea opiskelijoita saavuttamaan tavoitteensa ja löytämään oivaltamisen ja oppimisen ilon.
Tunteet ovat ratkaisevia kaikkien oppilaitosten tärkeimmän tavoitteen eli oppimisen kannalta. Ei ole olemassa sellaista oppimisen osa-aluetta, jossa tunteilla ei olisi roolia. Tunteet vaikuttavat huomion ohjautumiseen, keskittymiseen, muistiin, päättelykykyyn ja energisyyteen. Opiskelijoiden ja opettajien kokemat tunteet voivat edistää tai ehkäistä oppimista monin tavoin. Tunne- ja ongelmanratkaisutaidot tulisi nähdä opiskelijoiden ydinosaamisena. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opiskelijat oppisivat ja harjoittelisivat tunnetaitoja aktiivisesti opintojensa aikana (ohjaajan tuella) ja oppisivat ratkaisemaan yhteistyön haasteita itse. Tämä on yksi tulevaisuuden työelämän kova haaste ja ydintaito. Vahvistamalla opiskelijoiden tunneosaamista, tunnesanastoa, verkosto-taitoja, vertaisarviointia, ongelmaratkaisutaitoja sekä tiimityötaitoja opettajat vahvistavat opiskelijoiden tulevaisuuden työelämätaitoja ja työuramahdollisuuksia sekä uraa. Ne ovat osa tulevaisuuden asiantuntijuutta ja työelämätaitojen ydintä. Automatiikka, robotiikka ja lisätty todellisuus eivät korvaa syviä inhimillisiä taitoja. Vain ihmisillä on taito visioida, nähdä kokonaisuuksia, unelmoida, ideoida, kiinnittyä toisiin, tuntea empatiaa, abstrahoida ja toimia muutoskatalysaattorina. (Isacsson ym. 2019)
Lue lisää:
Saavatko opettajan tunteet näkyä? Lue lisää Katja Sutelan artikkelista
Onko opettajan tunnetaidoilla väliä? Lue mitä aivotutkija ja kasvatustieteen professori Minna Huotila sanoo asiasta
Jos taas kiinnostuit oppimisesta ja tunteista, lue tästä muistilista hyvän oppimiskokemuksen suunnitteluun tunteet huomioiden.
Lähde:
Isacsson A., Raatikainen E. & Ekström, M. (2019). Tuhannet tunteet – opiskelijoiden tunnekokemukset korkeakoulussa. Haaga-Helia julkaisut.
Lonka, K. 2015: Oivaltava oppiminen. Otavan kirjapaino Oy.
Kommentit
Lähetä kommentti